Persikkakirva

Myzus persicae

Persikkakirvoja

Persikkakirvoja

Tuntomerkit

Siivettömien kirvojen väri vaihtelee. Ne voivat olla vaaleanvihreitä, vaaleanpunaisia tai kellertäviä. Viileissä olosuhteissa kehittyneet kirvat ovat usein tummempia väriltään. Siivellisten kirvojen pää ja keskiruumis ovat mustanruskeat, takaruumis kellanvihreä tai punertava. Sen yläpinnalla on rusehtavia täpliä. Niiden tuntosarvet ovat noin ruumiin mittaiset. Selkäputket ovat pitkähköt, ohuet ja niiden kärkiosa on yleensä lievästi tummunut. Siivetön kirva on 1,2 -2,5 mm ja siivellinen 1,4 – 2,3 mm.

Elinympäristö ja elämäntavat

Suomen oloissa persikkakirva ei todennäköisesti pysty talvehtimaan muuta kuin ympärivuoden käytössä olevissa kasvihuoneissa tai viherhuoneissa. Talvimunia voi löytää sisätiloissa kasvavista persikkapuun nuorten versojen silmuista. Persikkakirvan isäntäkasveja ovat monet huonekasvit sekä tomaatti, kurkku, paprika ja salaatti sekä erityisesti muut koisokasvit. Kirva viihtyy parhaiten noin 26 °C:ssa, mutta yli 30 °C lämpötilat hidastavat sen lisääntymistä. Kirvat kuljeskelevat vilkkaasti kasvilla ja imevät kasvunestettä nuorista lehdistä ja versoista.

Milloin voi havaita

Ympärivuoden käytössä olevissa kasvihuoneissa koko kasvukauden, ulkona puutarhassa koko kesän.

Merkitys puutarhassa

red light Haitallinen. Persikkakirva voi levittää useita kasveja vikuuttavia virustauteja, runsaat kirvaesiintyvät voivat vikuuttaa pieniä taimia niin, että taimet kuolevat. Kirvoja voidaan torjua biologisilla torjuntaeliöillä (kirvavainokaiset, kirvasääsken ja harsokorennon toukat, leppäpirkot). Kemialliseen torjuntaan kannattaa valita vain hyväksyttyjä torjunta-aineita.